Eilen mentiin viettämään iltaa Tervasaareen kavereiden kanssa. Matka taittui julkisilla - tai taittui ja taittui. Sinänsä juna ja bussi eivät olleet ongelmallisia, vaan matkat lähtöpaikan, pysäkkien ja määränpään välillä. Keskustassa oli niin hurjasti jännittävää tarkastettavaa pienelle pennulle!
Suurin hidaste olivat ihmiset, ja niitähän riitti nättinä iltapäivänä Kaisaniemen puistossa ja Terviksen sillalla. Harmillisen monet näkivät pelkästään suloisen ja jännän värisen koiranpennun eivätkä ollenkaan ihmistä hihnan toisessa päässä. Vaikka kuinka pyytäisi odottamaan hetken (jotta koira saadaan ensin rauhoittumaan ja ottamaan kontaktin omistajaan, siis pyytämään lupaa tervehtiä), niin eeeehei, ei tietenkään. Hulluahan tässä on, että kyllä lupa tervehtiä olisi annettu sekä ihmiselle että koiralle - vaan kun sitä harva pyysi.
Toki jotkut kuuntelivat ja ystävällisesti odottivat koiraa houkuttelematta sen aikaa, että se istui ja katsoi emäntää. Tuntuu vaan niin hölmöltä, että itseään koiraihmiseksi tituleeraavat ihmiset innostavat pennun pyynnöistä huolimatta aivan ylikierroksille ja jopa nostavat sen etutassut polvilleen, jotta se ainakin oppisi hyppimään vasten kaikkia vastaantulijoita. Ja sitten mainostetaan, että on meilläkin pikkukoira kotona, ollaan niin eläinrakkaita ja tajutaan koirien sielunmaisemaa. No kiitos tästä, toivoisin vaan että tajuaisitte sitten kunnioittaa myös toisten koiranomistajien toiveita.
Että sellainen valitus. Minkäs teet, kyllähän täälläkin tiedetään, että Iker on maailman söpöin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti