Tulihan se talvi!

Näin kaunis poika!

Talvi lumineen on nyt vihdoin tullut myös etelään. Ike on ihastunut! Sen mielestä on ihanaa työntää kuono lumeen (jota ei vielä ole kuin viitisen senttiä, jos sitäkään) ja työntää sitä pitkin maata. Lopuksi sitten pitää tuhauttaa oikein reippaasti, nostaa nenä ja ottaa pienet pentuhepulit. Lumeen voi halutessaan työntää myös posken, ja toimia muuten edellä kuvaillulla tavalla. Hupia!

Iken omistajat ovat olleet ärsyttävästi puolirampoina/kipeinä sekä yhtä aikaa että erikseen tammikuussa. Se on aiheuttanut tiettyä arjen tylsyyttä pienelle koiraparalle. Kun sitten pääsee viilettämään vapaana metsässä tai koirapuistossa, niin riemu on rajaton. Tänäänkin poika pinkaisi kuin tykin suusta kun sen päästi metsässä hihnasta. Ja aika kauas pinkaisikin... vauhtia ja intoa riittää aina vaan! Ihan oikeasti riittää: tämän blogimerkinnän lopussa oleva video on kuvattu tunnin pituisen metsäriehumisen lopuksi. Joop...

Ike innostui leikkimään pupujussia.

Teini-Ikelle on ilmeisesti tullut jonkinlainen mörkökausi. Täällä on pelätty vuoroin portaita, pysäköityä skootteria ja muovipussia. Lenkille lähtiessä ei voi koskaan tietää kuinka kauan siellä menee, kun eteen saattaa tulla jotain JÄRKYTTÄVÄN VAARALLISTA, mitä pitää jänskätä vaikka kuinka kauan. Seuraavalla lenkillä ei sitten tarvitse olla moksiskaan jostain, mikä kuusi tuntia sitten oli äärimmäisen pelottavaa. Ja niitä pentuhepuleita saadaan tietysti joka väliin. Jalka ei tosin nouse, joten ei tuo mikään oikea mies vielä ole. Pari kertaa on vähän nostanut puuta tai kiveä vasten, mutta ei koskaan silloin kun on tosi kyseessä ja oikeasti hätä. Koiven nostoa voi ilmeisesti joutessaan harjoitella, kun lenkki alkaa olla lopuillaan ja merkkailua on harrastettu pitkin matkaa.

Pallo on just kiva. Tämän pallon nimi on Kana.

Hieronnan alkeita

Kävin loppiaisen alla tutustumassa koiran kotihierontaan Koirakoulu Masseterissa. Kurssi oli hurjan hyvä! Lauantain luento oli selkeä ja informatiivinen, ja sunnuntain käytännön harjoittelussa oli miellyttävä tunnelma. Ike rauhoittui jopa yllättävän hyvin hierottavaksi. Viisi minuuttia ennen tunnin loppua se nousi sitten päättäväisesti istumaan ja virnisteli minulle. Kun yritin silittää, se aloitti määrätietoisen leikin ranteeni kanssa. Riitti, kiitos! No mikäpäs siinä, olihan se jo kolme varttia jaksanut pötkötellä aika rauhaksiin ja olin saanut käytyä läpi koko kropan. Kun päästiin kotiin, Ike nukkui kolmen tunnin päikkärit. On se lutunen vaavi!

Vaikka Ike rauhoittuu nätisti hierottavaksi (eilenkin makasi ihan reporankana puoli tuntia), niin välillä se on niin virittynyt että hallinta on hankalaa. Huomaa myös, että teini-ikä alkaa olla käsillä: höhlä saa sellaisia pentuhepuleita, ettei edes pentuna ole ollut niin bonkkers. Myös merkkailua alkaa olla havaittavissa lenkeillä, vaikka jalka ei vielä nousekaan. Eikä Ike onneksi ainakaan vielä nylkytä. Saas nähdä millaiset ajat on vielä edessä!

Ike lähestyy nyt siis kahdeksan kuukauden ikää. Sen säkä on kotimittausten perusteella jotakuinkin 51cm, pylly heiluu jossakin 54cm korkeudella. Hitusen hassun näköistä kieltämättä, kun vielä karvatkin nousevat lanneselässä kiharalle ylöspäin... Painoa pojalla on nyt noin 18kg, ja lihaa menee päivässä suunnilleen 600g. Turkki on valtavan ihana! Se on tuuhea ja kiiltävä, silkkinen ja laineileva. Väri on huikea ja silmät, aah, silmät ne vasta kauniit ovatkin. Niiden värille ei taida olla nimeäkään. On se niin ihana koira kaiken kaikkiaan!

Does my bum look big in this?

Ike 11.1.2014, vajaan 8kk ikäisenä.

Hännänhuippumysteerio

Nyt on meillä käynyt varkaita. Muutakaan selitystä ei keksitä sille, että Iken hännästä on hävinnyt karvoja. Tässä kuvaevidenssiä:

Kuin olisi parturilla käyty.

Ikekin ihmettelee.

Näpistys huomattiin tapahtuneeksi, kun ihmeteltiin mihin Ipanan valkoinen hännänhuippu on kadonnut. Varmastihan tuo nyt on leikattu, eikö niin? Ovat karvat meinaan niin tasamittaisia, kuin partaveitsellä vedettyjä. Ihmetyttää vaan suuresti, että kuka ihme on käynyt leikkaamassa Iken häntää ja miksi. Omistajat kieltävät koskaan leikkineensä saksilla koiran hännän tienovilla, kynsiäkään ei ole leikattu sitten joulukuun alun. Que? 

Kuva-aineistoon nojautuen voi tehdä päätelmiä, että tupsu on hävinnyt 29.12.2013 ja 31.12.2013 välillä. Syyllinen ilmoittautukoon. Shame on you! Täällä koko perhe tykkäsi Iken hännästä ihan tosissaan. 

Nyyh.

Tilinteon aika

Tonttulakki kuuseen, joulu meni jo!

Vuosi on nyt sitten onnellisesti vaihtunut. Ike ei ollut ilotulitteista mitään mieltä, kun se oli sisällä ja ilotulitteet ulkona. Suhtautumista varmaan helpotti Nastja-mopsi, joka ei ole paukkeesta millänsäkään.

Piparihaaste suoritettu!

Jouluna Ike pääsi melkein maalle. Meidän Lempäälän kesäpaikka on jäänyt omakotitaloalueen keskelle, joten sitä on hassua kutsua mökiksi. On se kuitenkin sen verran säilyttänyt maatilan ominaisuuksiaan, että Iken saattoi pitää vapaana pihalla, kun oli itse mukana. Ike kyllä tykkäsi! Se tykkäsi myös hulluna aktiivisesta seurasta: aina oli joku, joka halusi leikittää tai juoksuttaa tai lenkittää. Allekirjoittanut sai kyllä pienoisen slaagin ja pelkäsi joulun menneen pilalle, kun aattona käydessämme rannassa Ike huomasi rusakon. Peräänhän se lähti, ja perhanan lujaa! Onneksi pupu oli nopea ja koira jo valmiiksi väsynyt, joten takaa-ajo ulottui vain naapurin takapihalle.

Vauvamaista käytöstä

Viime aikoina on vaikuttanut siltä, että Ike on tulossa teini-ikään. Se on saanut taas pentuhepuleita kuukausien tauon jälkeen, ja muutenkin osoittanut välillä vauvamaista käytöstä. Se on myös kyseenalaistanut käskyjä (tyyliin "tuskin tässä nyt kuitenkaan PAKKO on istua..."), mutta sitä se on tehnyt pitkin matkaa silloin tällöin. Sen verran ollaan edistytty vauva-ajoista, että ollaan saatu Ike myös uskomaan, että EI on EI. Saatiin esimerkiksi pöydille kurkottelu aika lailla loppumaan. Jes! Kyllä Ike oikeasti useimmiten tottelee ihan kauniisti, mitä nyt välillä jää arvelemaan. Sitkeästi pitää vaan jaksaa vaatia, vaikka se välillä tuntuu tuskastuttavalta.

Kohta tulee pusu!

Ike on kasvattanut turkkia ihan hurjana koko joulukuun. Häntä on jo huima puuhka, ja koko vartalo alkaa olla pitkän laineilevan turkin peitossa. On se niin suloinen, kun kiharat nostavat karvat milloin mihinkin suuntaan, ja muutenkin moninainen väritys menee ihan sekaisin! Myös lihasmassaa on tullut tosi paljon lisää, ja ruokaa kuluu aina vaan enemmän. Korkeutta ei kyllä ole juuri tullut lisää... kovasti näyttää siltä, että Ike jää aika pikkuiseksi urokseksi. No, sittenpähän jää! Ike on silti maailman nätein. :D

7 kuukauden ikäinen Ike

Huomattiin muuten, että ollaan vähän oiottu mutkia ja kuvattu Ikeä neljän viikon välein eikä suinkaan kuukauden. Niinpä vasta nyt on oikeasti aika julkaista tuon meidän pikkuisen 7kk-kuva. Kas tässä!