Söpö, nätti ja taitava

Ike on kyllä ihan <3

Tokossa on sujunut viime viikkoina aivan HURJAN hyvin. Pikku hiljaa harjoituksen kautta edistytään tietysti koko ajan, mutta edistyksen näkee välillä ällistyttävinä loikkauksina. Esimerkiksi voidaan ottaa vaikkapa perusasento. Viikkojen harjoittelun jälkeen sivulle tulo onnistui äkisti ihan pienellä käsivihjeellä, ja voi miten kauniisti onnistuikin! Niin siro ja hallittu, mutta kuitenkin vikkelä käännös ihan jalan viereen, ja pisteeksi i:n päälle vielä katse ylös ohjaajaan. Sydän suli!

Sen lisäksi, että Ipana on taitava, se on myös ah-niin-komea. Tai syötävän suloinen. Täydellinen pieni puikulapää! Olen monena päivänä miettinyt, että blogiin pitäisi listata hetkiä, jolloin Ike on erityisen söpön näköinen. No, tässä niitä seuraa sekalaisessa järjestyksessä.
1) Ike kävelee kuono kohti tuulta, suu vähän auki ja korvat päätä pitkin.
2) Ike odottaa lupaa syödä ruokakupissa oleva herkullinen kanansiipi.
3) Ike kantaa intopinkeänä keppiä heitettäväksi.
4) Ike katsoo kieroon, kun keskittyy nuolemaan kirsun edessä olevaa peukaloa.
5) Ike nauttii olostaan pujahdettuaan kainaloon istumaan - think treffihaukotuksen lopputilanne.
6) Ike käpertyneenä lepäämään reppukasan päälle.
7) Ike nostettuaan "vahingossa" lelun sohvalle ja mentyään luonnollisesti sitä hakemaan - kaikessa rauhassa tietysti.
8) Ike aamulla, kun se on rajattoman onnellinen että ihana emäntä on hereillä!
9) Ike kuivattavana. Erityisesti pään kuivaus on muuuuukavaaaaa...
10) Ike lenkillä löydettyään mehevän kepin.
11) Ike lepuuttamassa hyvien pentupainien tai muiden koiraleikkien jäljiltä.

Loppuun vielä pari väsykuvaa tältä illalta. On se erityisen söpö näissäkin. <3

Väsynyt edestä.

Väsynyt sivulta.

Iken ensimmäinen ja ainoa vaate. Aika dandy!

4kk (ja yksi viikko)

On se kasvanut!

4kk

3kk

2kk

Iso pieni pentu

Tänään saatiin valokuvaajakaverin otokset sähköisessä muodossa, ja onpas HASSUA katsoa höröpystykorvaista Ikeä! Yllättävän nopeasti silmä tottuu muutoksiin tuossa ipanassa, kun sitä koko ajan katselee. Nykyään lurppakorvat on ihan tavallisen näköiset, vaikka alkuun olivat toivottoman vieraan näköiset. Samoin kasvavaan kokoon havahtuu vain silloin tällöin. Sitten ihmetellään, että mistäs meille yön aikana on tuollainen iso piski putkahtanut. Näissäkin parin viikon takaisissa kuvissa Ike näyttää niin pikkupennulta...

Kuka heittäis tän köyden mulle?

Nyyh, ei ilmeisesti kukaan.

Minä sitten vaikka tuijottelen puita.

Vesi oli taas jännää...

...mutta jos varovasti menee...

...niin ihan hauskaahan se on.

Kieli on niin pitkä, ettei mahdu kuvaankaan!

Mihin tahansa väliin sopii pienet nokoset.

Koko ja ruumiinrakenteen muutos hämää muutenkin. Välillä huomaan odottavani pennulta ihan liikoja, kun en aina jaksa muistaa miten vauva se oikeasti on. Tähän tietysti vaikuttaa se, että välillä Ike pistää kaikki ässät pöytään ja näyttää juuri sitä käytöstä mitä halutaan. Se on esimerkiksi ihan yks kaks tajunnut, mitä hihnalenkillä halutaan: rauhallista kulkemista rinnalla, eikä eestaaseeseesees-ryntäilyä. Oli todellinen voittajafiilis, kun Ike ensimmäisen kerran hihnassa tarjosi itse vierellä kulkemista ja katsoi iloisena minuun. Valtaisat kehut ja namituksethan siitä seurasi, mistä seurasi saman toistaminen, ja näin oli positiivinen kierre päässyt alkuun. Eihän sitä tietenkään koko lenkin ajan tarvitse vierellä kulkea, vaan saa tuo vaavi mennä itsekseenkin.

Olin taas kauhean ylpeä Ikestä (ja meistäkin siinä samalla) pentutokossa. Ike tuli mukavan reippaasti eteen, sain onnistuneesti asennon korjattua tiiviimmäksi, ja siitä aika pienellä käden liikkeellä Ike sipsutti kauniisti sivulle istumaan. Vautsi! Myös kontaktiharjoitus meni älyttömän hyvin, vaikka ensimmäistä kertaa harjoiteltiin sitä, että Ike katsoo minua vaikka minä en katso sitä. Peilin kautta ihmettelin, että kuinka tuo penska osaa jotain, mitä ei olla ikinä ennen (ainakaan tietoisesti) tehty!

4-kk sylikuva on nyt jo viikon myöhässä, kun olen ollut laiska. Onneksi meidän iso pieni pentu ei sentään niin nopeasti enää kasva kuin kuukausi sitten, joten ehkä huomenna otettu kuva kelpaa vertailukohdaksi.

Ui(ku)tettiin koiraa

Ensimmäinen työviikko kesäloman jälkeen on nyt takana. Kesälomaahan oli hurjat kaksi viikkoa, ja ne oli alun perin ajoitettu Patchcoat W-pentueen luovutusiän tienoille. Wahida kuitenkin syntyi tyttönä, ja meillä olikin mun loman aikaan jo iiiiiiso koiravauva Iker!

Loma sujui lähinnä kotikulmilla. Tavattiin paljon ihmisiä, koiria ja muita eläimiä, ja käytiin kaikenlaisissa uusissa paikoissa. Loman päätteeksi käytiin mökkiseudulla viettämässä kahden päivän miniloma. Oli muuten hämmästyttävän helppoa päästää pentu tarpeilleen! Ovi auki, kakara pihalle ja siinä se. Ei pelkoa siitä, että jäisi (taas) avaimet kotiin kun kiitää tuulispäänä rappuun koira sylissä ja kengät kainalossa.

Mökkirannassa Ike veti ekana iltana hullut pentuhepulit, mutta ei mennyt veteen vatsaa syvemmälle. Seuraavana päivänä mentiin taas rantaan, ja sitten tuo pöhjä polskahti laiturilta järveen. Taisi astua harhaan kurkotellessaan vesimittarin perään. Hienosti poika kauhoi takaisin laiturin reunaan, ja vasta saatuaan etutassut kuiville aloitti sydäntäsärkevän vollotuksen. Hädissään se hivutti etutassuja laiturin reunaa kohti rantaa, kunnes eteen tuli ohittamaton este - laiturin tukipaalu. Siihen se takertui jäi huutamaan, eikä meinannut millään rauhoittua, vaikka takajalat olivat pohjassa eikä oikeasta hädästä tietoakaan. Oi kamera, miksi et ollut matkassa?!? No, suostui Ike sentään lopulta tajuamaan tilanteensa ja kahlaamaan rantaan, kun mentiin leikkimään kepeillä rantaveteen. Onneksi se sitten unohti karmaisevan koettelemuksensa varsin pian, ja suostui taas kahlailemaan keppien perässä - nyt jopa niin syvälle, että vesi ulottui kylkiin.

Loppuun on pakko mainostaa Iken suoritusta pentutokokurssilla. Tällä viikolla tehtiin keskittymisharjoitus: kaikki istuivat ringissä ja kertasivat koiran kanssa edellisten viikkojen oppeja, kuten paikkamakuuta ja katsekontaktia. Jokainen koirakko vuorollaan sitten pujotteli ringin ympäri niin, että koira keskittyy vain omistajaan. Ike teki upean kunniakierroksen. Nenä kiinni nampassa se tepsutti häntä heiluen koko matkan, eikä kyllä tainnut tajuta mistään mitään! No jaa, vauvahan se vasta onkin. Myöhemmin voi sitten ottaa enemmän tosissaan nämäkin harjoitteet.

Kuvia muuten seuraa perässä: mökillä valokuvaajakaveri otti Ikestä mainioita muotokuvia.