11.8.2015

Terveisiä pitkästä aikaa

Ai mitä, pitääkö blogia kirjoittaa ihan itse jos sellaista päättää pitää? Hupsista.

Alkukesän poseeraus Sipoossa

Ike pullistelee toisen (vai kolmannen? ei varmasti ainakaan viimeisen) teini-iän voimissaan, ja on vakaasti sitä mieltä, että hän kyllä tietää ja osaa kaiken paremmin. Ihan voi kuulkaa itse päättää kaikesta kun on niin kauhian etevä. Tästä meillä on eriävä mielipide, mikä on aiheuttanut runsain määrin yhteenottoja. Niitä seuraa yleensä Iken nöyrä luikkiminen jonnekin häpeämään. Elämä osaa sitten olla kovaa! Välillä Ipana käyttäytyy suorastaan ihastuttavasti: ensin se perseilee jotain, sitten se saa huutia, ja sitten se räyhää Foxille oman mielipahansa.

Fox on kasvanut korkeudessa ohi Iken, mutta muuten se on ihan luikku penneli vielä. Pää on ihan pikkuinen puikula, rintakehä ihan reppana ja tassut pienet ja pehmoiset. Takajaloissa alkaa kyllä tuntua lihaksia - eikä ihme, kun nappula rynnii hurjaa vauhtia Ike-idolinsa perässä. Agilityssa Fox otti minulta luulot pois pari viikkoa sitten, kun se syttyi huimasti viilettämään hyppyjä. Siihen asti olin ollut vallan tyytyväinen, että tässäpä minulla on koira jota ehdin ohjata... voi minua. Tiistait on nykyään rankkoja päiviä, kun pingon molempien koirien agilitytreenit peräkanaa!

Fox on aloittanut PK-jäljen harrastamisen. Ollaan jo pitkään katsottu, että siitä se varmaan tykkäisi, mutta muu elämäntilanne on ajanut ohi säännöllisen harrastuksen aloittamisen. Elokuun alun Patchcoat-leirillä Kiteellä käytiin ajamassa kaksi namijälkeä pellolla, ja Fox oli niin innoissaan että pakkohan se on jatkaa! Se teki hurjan tarkkaa työtä, ja jaksoi hienosti sekä suoran että mutkan loppuun asti. Tästä se lähtee, odottakaahan vain!

Ihana isoveikka ja vähän ärsyttävä pikkuveikka

Salakuvaaja!

Foxin ehdoton lempilelu on Kongin vinkupallo

Ike arvostaa myös!