Uimaretki

Tänään tehtiin taas retki Tuusulaan hiekkakuopalle. Mukana oli ihana Wiima omistajineen, ja siksipä toiveet olivat korkealla. Jospa Ike tänään uskaltaisi uimaan - Wiima kun rakastaa uimista ja on hyvin viehtynyt Ikeen. Ike tosin on Wiiman kanssa kuin allekirjoittanut bjj-tunnilla: lähinnä selällään, hämmennyksestä passiivinen ja terävinä hetkinä ... varaudu lässähdykseen ... vetää guardiin.

9-viikkoisena Ike oli näin rohkea.

Matka metsän läpi uimapaikalle meni hienosti aina silloin, kun näkyvissä ei ollut muita koiria ja Ike sai olla vapaana. Hihnassa kävely oli lähinnä vetämistä, koska Wiima ja neljät sääret viuhtoivat niin kiinnostavasti ympärillä. Hihnassa vetämistä on kyllä välillä esiintynyt muutenkin, ja siihen ollaan osattu puuttua vain osittain. Ongelma on se, että kun lähdetään uudelleen matkaan (tai palataan taas kulkemaan siihen suuntaan mihin oli tarkoitus), Ike ampaisee matkaan ja taas vedetään. Ehkäpä pentukurssilla saisimme lisää vinkkejä tähänkin. Onneksi Ike ei sentään aina vedä, vaan lähinnä intoillessaan jostain tai halutessaan varjoon.

Veden äärellä Ike oli melkoisen rohkea ja kävi vähän kahlaamassa. Pienellä rohkaisulla ja houkuttelulla Ike saatiin uskaltautumaan ihan mahaa myöten veteen. Muutaman kuplankin se puhalsi, vaikkakin vahingossa.

Kelluva keppi kiinnosti. 

Herkun perässä melkein uskaltaa...

...olla leukaa myöten vedessä!

Ike ihmetteli vettä, ja me ihmettelimme Ikeä. On se niin pikkuinen kaiken tuon karvan alla! Vaikka iso jätkähän se ilmeisesti on verrattuna sisaruksiinsa. Olisi niin kiva päästä näkemään ne livenä yhdessä, mutta Oulu on hiukkasen kaukana pikavisiittiä ajatellen. Lokakuussa sitten nähdään!