Tää on tosi kiltti koira

Iken sairasloma jatkuu. Tylsää on ja yksitoikkoista, mutta onneksi toipilas näyttää kestävän sen verrattain hyvin. Vain kerran iltalenkillä tuli pieni hepulihepuli, jolloin säntäiltiin hetki päättömästi ympäriinsä. Muuten ollaan päiviä täytetty rapsuttelulla, halimisella, hengailulla ja koulutuksella. Ike osaa jo hienosti maata kyljellään rauhassa, istua ryhdikkäästi pupuna ja painaa leuan lattiaan makuultaan. Tällä hetkellä työn alla on "häpeä" - esitän evidenssiä sitten kun temppu on opittu.

Tiistaina oli kyllä vaihteeksi jännittävä päivä, koska käytiin eläinlääkärissä vaihtamassa tassun siteet. Samalla otettiin jo kontrollikuva, vaikka tassu on ollut vasta reilun viikon paketissa. Ihan selvästi näki, että varvas on alkanut jo luutua. Hienoa! Arvasinkin sen kyllä, koska Ike ei ole nilkuttanut enää pariin päivään juuri ollenkaan. Kaikki oli muutenkin hyvin: iho oli kunnossa, paketti ei ollut päässyt kastumaan eikä hautumaan. Minulla oli hauskaa, kun ensimmäisellä kerralla hoitanut eläinlääkäri toi (ilmeisesti) harjoittelijan vaihtamaan Ipanan kääreet. Jo ovella lääkäri sanoi, että "tää on tosi kiltti koira, se oli niin rauhassa viimeksi". Jaa rauhassa vai? Kuolasi ja tärisi, viskeli röntgenlevyjä pitkin lattioita ja pyristeli kauheasti vastaan kyljelle käänntettäessä. Mitähän se on, kun koira ei ole rauhassa? Tässäpä taas näkyy tämä kokemattomuuteni koiranomistajana.

Ike lunasti kyllä eläinlääkärin lupaukset ja oli hurjan kauniisti ja rauhallisesti hoidettavana, vaikka joutuikin taas äklöön röntgeniin. Nyt onneksi riitti, että otettiin kuva makuultaan: sen Ike handlasi jo ensimmäisellä kerralla hyvin. Tassun sitominen oli sitten jo pala nakkia, Ike oli oma iloinen itsensä ja olisi vain kauheasti halunnut pussailla koipea käärivää harjoittelijaa. Hän vain nauroi, että onpa suloinen potilas, ja että pussaillakin saisi ellei se peittäisi täysin näkökenttää.

Loppuun vielä huomio ruoasta: Ike on nälissään, koska annoskoko on pienennetty vastaamaan vähäistä liikuntaa. Ilmeisesti siksi Ike nyt kuvittelee omistavansa kaikki maailman ruoat. Eläinlääkärin odotushuoneessa se oli koko ajan menossa lupsimaan kuivamuonasäkkejä, ja kun joku toinen koira meni niitä nuuskaisemaankaan, Ike kävi murahtelemaan ja haukkumaan. Siis meidän Ike! Haukkui! Toiselle koiralle! Ennen kuulumatonta!

Potilas lepuuttaa omalla matollaan.

Terveisiä pipitassulasta

Paketti, kauluri ja koiraparka.

Kovin harmilliseen ajankohtaan nyt osui tämä Iken ensimmäinen loukkaantuminen: siltä murtui varvas juuri, kun kesä alkoi päästä käyntiin.

Olin vihdoin onnistunut sopimaan meille edistyneempää seuraa viestimetsälle viime lauantaina. Ike juoksi ensimmäistä kertaa samaa rataa toisten koirien kanssa, ja ensimmäistä kertaa myös vieraalle. Näkölähdöt sujuivat odotusten mukaan, eli ilman minkäännäköistä ongelmaa. Metsässä ensimmäinen lähtö meni pipariksi, kun Ike oli vaan lähdössä metsään leikkimään ja lällättelemään. Pistettiin se takaisin leiriin odottamaan, päästettiin Pyynö Ampun perään matkalle ja yritettiin uudestaan. Tällä kertaa se lähti. Matkalla takaisin Ike hämmentyi B-asemalla ja tuli vasta kutsusta (ja omia reittejään) C-asemalle, mutta tuli kuitenkin. Odotus sujui hienosti, vaikka sitä ei juuri ollakaan Iken kanssa vielä harjoiteltu. Kolmannelle matkalle Ike lähetettiin järjestyksessä toisena, ja se lähti kuin ammuttu! Lähes henkeä pidätellen aloin odottaa radiopuhelimesta ilmoitusta, että Ike on tullut perille, mutta sen sijaan kuulin pienen uikahduksen metsästä. Vähän ehdin jo lannistua, että nyt se vauva on taas hämmentynyt ja palaa takaisin C-asemalle. Se palasikin, mutta kolmella jalalla vasenta etutassua nilkuttaen. Voi raukkaa! Kotimatkalla tassu oli sitten turvonnut, joten lääkärin päivystykseen matkamme kävi.

Eläinlääkärissä istuttiin ensin tunnin verran odotushuoneessa (lauantaipäivystys, toim. huom.), ja sitten hikoiltiin tunnin verran vastaanottohuoneessa. Eläinlääkäri oli Iken mielestä Aivan Mukava Ihminen, kunnes se meni laittamaan käsiinsä desinfiointiainetta. Hyi haisee, en ala! Alkoi välitön kuolaaminen ja epäluuloinen pälyily. Tassunsa Ike kyllä antoi tutkia ihan hyvin, vaikka välillä säpsähtelikin kipua. Turvotuksen ja pienen naksunan takia tassusta piti saada röntgenkuvat, ja minä menin avustamaan. Arvaatko, kuinka vaikeaa on saada rimpuileva koira kylkimakuulle pöydän päälle, kun on pukeutunut lyijyessuun? Erittäin. Ja Ike vastusteli koko toimituksen ajan, se oli raukka aivan kauhuissaan. Onneksi tassusta saatiin hyvät kuvat, joista näkyi aivan selvä murtuma 2. varpaan varvasluussa. Kuvat lähtivät vielä ortopedin lausunnolle, mutta näyttäisi alustavasti siltä, ettei leikkausta tarvittaisi. Tassu paketoitiin tiukkaan nippuun, kankkuun tuikattiin kipulääke (ei ollut piski moksiskaan tästä), ja sitten päästiin kotiin lepäilemään. Jännityksen jälkeen Ike nukahti autoon varsin nopeasti. Iltaruoka annettiin pienissä erissä palkintona kauluriin l. tötsään tutustumisesta ja siihen pukeutumisesta, joten nukahtaminen onnistui myös kotona tötteröpäänä helposti. Koska tötsän läpi sai myös seuraavina päivinä herkkuja, se on vieläkin Aivan Mukava Kapistus.

Kanan sydän tulossa!

Tassupakettia pitää varjella kastumiselta. Kyllästyttiin repeileviin muovipusseihin ja tipahteleviin kuminauhoihin, joten kävin ostamassa Ikelle hienot vihreät lasten kurahanskat. On muuten kätevä konsti! Kurahanskat kestävät vettä ja kulutusta, niissä on valmiina kiinni nepparilla kiristettävä kuminauha, ja niitä saa kaksi yhden hinnalla!

Ike on muuten tänään tasan vuoden. HBD, pikku piski! Olet rakas.

Juhlan tuntua saa synttärikakulla. 

Iken ilme kertoo kaiken: jo riittää! 

Kauhean iso pieni vauvapentu.

Sekametelisoppa

Rynniminen pistää läähättämään.

Taas on kaikenlaista tapahtunut, mutta mitään jäsentynyttä esitystä en nyt pysty tuottamaan. Tämä blogikirjoitus koostuu siis erinäisistä kuvista ja erinäisistä tunnelmista.

Vappuaatto vietettiin hullukoiranaisille sopivalla tavalla viestimetsällä. Autosta päästyämme käveltiin hetki hihnassa pellonlaitaa, ja sekös oli penskalle vaikeaa. Kun vihdoin päästiin vetämättä eteenpäin kokonaiset puolitoista metriä, päästin hömelön palkinnoksi vapaaksi. Ai mikä alkulämmittely? Täysiä vaan, sen on parasta! Ike löysi ojasta vettyneen käppyräisen puunkarahkan ja kuljetti sitä sitten aarteenaan pitkin poikin. Vain lentoon lähtenyt lintuparvi sai Iken huomion hetkeksi irti aarteesta. Omistajien suureksi yllätykseksi Ike kuitenkin kuunteli tänne-käskyä ja jätti lintujen jahtaamisen kesken. Vautsi! Pellolta kiivettiin kalliolle, sieltä rämmittiin metsään, ja lopulta oli sen itse Asian eli viestin aika. Ja sekin mentiin täysiä, kuinkas muuten. Oi ylpeyttä! Oi iloa! Piip! Oli tietysti ihan helppo rata, kun kyseessä oli eka kerta talven jälkeen, mutta kyllä Ike muisti mistä tässä hommassa on kyse.

Korvat kuin sarvet: Ike on riemuissaan.

Seuraavalla viikolla Ike pääsi taas ihanasti riesuamaan kaverinsa Nastja-mopsin kanssa. En kyllä osaa sanoa, kuinka molemminpuolista kaveruus on - Nastja ei aina ihan jaksa täyslaidallista Ikeä. Ei se kyllä Ikelle sitä sano, pyrkii vaan turvaan ihmisten syliin kun väsyy tarpeeksi. Onneksi Nastja on hiffannut, että paini on hitusen tasaväkisempää jos se hyppää sohvalle, minne Ike ei saa tulla. Lopputulos on, että Nastja painii Iken pään kanssa.

Lähes mahdoton tehtävä tämä paikallaan pysyminen!

Nastja ei jaksa. 

Ike jaksaisi, mutta ei saa. Sylijäähy.

Kohta on Pikipaimenten S-pentueen yksivuotissynttärit. Huimaa! Ei kyllä aina ihan uskoisi, että tuo on jo vuoden. Se on niin kakara! Tosin se on alkanut osoittaa miehuuden oireita (huom. sanavalinta), jos lähettyvillä on hemasevii tyttölöi. Sain tänään juuri tästä teemasta arvokkaan opin, joka painunee mieleeni ihan painamattakin: opin näkemään, milloin Ikellä on himokkaita ajatuksia. Silloin se pitää korviaan aivan pystyssä, kärjet suoraan kohti taivasta ja korvat auki sivuille päin. Silmiin tulee myös kovin päämäärätietoinen katse. Eikä silloin kannata jäädä koirapuistoon toivomaan, että josko se tuosta kohta kiinnittäisi huomionsa johonkin muuhun. Ei tasan kiinnitä, yrittää panna vaikka toisia poikiakin jos ei tytöt päästä selkään. (Pakko mainita, että kyseisessä puistossa oli kuulemma viime tiistaina vieraillut joku kiimaisen nartun kanssa, mistä syystä uroksilla on ollut suuria ongelmia koko viikon. Ulinaa, rähinää, silmitöntä vihaa, ja - kuten myös Iken tapauksessa - patoumien purkuyrityksiä mihin tahansa neljällä jalalla liikkuvaan.)

Viaton ja puhtoinen - not.

Loppuun vielä kuva Ikestä päivälleen yhdentoista kuukauden ikäisenä. Kuva on otettu heti uimareissun jälkeen. Perinteistä roikotuskuvaa ei tullut otettua. Ehkä sitten 20.5. synttäreiden kunniaksi... mutta mitään en lupaa!