Aloitellaan

On se jännää, miten kaikki on uutta ja vierasta. Opittavaa on kauheasti - välillä jännittää, että ehtiikö tässä jo tyriä jotakin kun ei vaan tiedä. Toisaalta moni asia tuntuu tutulta ja luontevalta, vaikka en ikinä ennen ole omistanut koiraa. Maalaisjärki auttaa alkuun, ja paljonhan me ollaan luettu ja kyselty neuvoja. Ensi viikolla alkaa myös pentukurssi, mistä toivon saavani paljon irti. Oletettavasti kokenut kouluttaja näkee toiminnassani paljonkin parannettavan varaa, ja siksihän sinne kurssille mennään.

Iken kanssa ollaan tehty kauheasti kaikenlaista näinä ensimmäisinä viikkoina. Ollaan tavattu ihmisiä ja koiria, käyty metsissä ja kuljettu kaupungissa. Ollaan tutustuttu, harrastettu, tutkittu ja hengailtu vaan. Autolla matkustaminen on jo ensimmäisestä matkasta (Oulusta Tampereelle ja sieltä seuraavana päivänä Helsinkiin) lähtien ollut helppoa, kun Ike ottaa niin lunkisti.

Ekalla matkalla Ike koeajoi kaikki jalkatilan tarjoamat nukkuma-asennot.

Lähijunassa se oli tarkkaavaisempi, mutta sielläkin tosi rauhallinen ja rohkea. Eipä toisaalta moni asia olekaan saanut tuota penskaa pelkäämään, vaan useimmiten se suhtautuu uusiin asioihin juuri sopivan kiinnostuneesti. Tuulessa pyörivä limumuki oli kyllä alkuun jotain aivan kamalaa, ja viemärien kannet kierrettiin tarkasti toista viikkoa.

Korvat höröllä, kun pitää olla valpas.

Ike kasvaa kauheeta vauhtia, ja siksi siitä on räpsitty kuvia vaikka millä mitalla. Järki tuntuu kasvavan myös, vaikka väsyneenä Ikelle tuleekin välillä aivan kaistapäisiä hepuleita. Kunnollisten unien jälkeen sitten ollaan taas niin fiksua poikaa!