Iker on maailman paras harrastuskoira, ihan varmasti on! (Hyvä huudella, kun ei oo muista kokemusta...)
Ollaan oltu viime kuukausina koiratanssikurssilla ja agilitykurssilla, ja juuri äsken kotiuduttiin koirafrisbeekoulutuksesta. Kurssit on menneet hurjan hienosti ja edistystä on tapahtunut. Ike on niin taidokas temppuilija, että siitä saisi vaikka millaisen sirkuskoiran jos haluaisi. Koiratanssi sujuu kuin - no, tanssi. Vielä kun emäntä oppisi tekemään kiinnostavia koreografioita... Agilityssa ollaan harjoiteltu viime viikkoina ohjaamista, mikä onkin näin noviisille tosi hyvä juttu. Lisäksi se on juuri tässä hetkessä Ikelle aivan oikeanlaista harjoittelua, koska siitä uhkasi tulla liiankin itsenäinen ja rohkea liitäjä: se alkoi hetkittäin olla sitä mieltä, että se saa itse päättää milloin tekee ja mitä esteitä. Pienellä kovistelulla Ike kuitenkin lopettaa riekkumisen ja tekee sen jälkeen huiman keskittyneesti juuri sitä mitä minä pyydän. Tässä pitää vaan opetella reagoimaan tarpeeksi aikaisin, kun näyttää siltä että Ipana alkaa perseillä.
Ike on ylpeä metsänomistaja.
Keväisellä metsälenkillä
Elämä on parasta huumetta.
Tämänpäiväinen koirafrisbeekoulutus Turussa oli aivan huippu sekä Iken että omistajien mielestä. Aluksi kuultiin vähän treenaamisen perusteista ja sitten lähdettiin yksi kerrallaan sytyttelemään koiria frisbeisiin. Ikeä ei oikeastaan tarvinnut sytytellä, se kun on syntyjään ilmiliekeissä ja osasi vielä luonnostaan ottaa hienoja koppeja kiekoista. Vautsi miten taitava koira meillä on! Frisbeessäkin huomattiin, että Ike suorittaa tehtävänsä tosi keskittyneesti (eikä ainoastaan innokkaasti) silloin, kun siltä ensin vähän vaatii jotain - tässä tapauksessa heittäjän kiertämistä. Frisbeen haku ja agilityesteiden suorittaminen on Ikelle palkkaa itsessään, pääseehän se tekemään niissä lempitouhuaan eli päästämään hanan auki.
Vähän pitää tietysti kertoa vaikeuksistakin: oman vuoron odottaminen rauhassa on agilityssä tullut ihan TOSI vaikeaksi. Toissakerralla se tuli kirjaimellisesti läpi kangashäkistä, mistä syystä kyllästyin tappelemaan sen kanssa ja otin kovemman kurin käyttöön. Hihna kiinni A-esteeseen ja tiukalla käskyllä koira maahan. Makuusta sitten palkkasin harvinaisen tiuhaan tahtiin. Kai se siitä pikkuhiljaa... toivottavasti... olis ihan kiva päästä joskus esim. kuivaharjoittelemaan ohjauskuvioita tai jeesaamaan kurssikavereita palkkarina tms. *huokaus*
Loppuun videoklippi siitä, kun Ike jännittää sillan ylittämistä. "Jos oikeen meen matalana, niin ehkä säilyn hengissä!"
Viime viikolla Helsingissä oli aurinkoista ja keväistä.
Iken vasen silmä on merlehtävä.
Perjantaina oli kova tuuli, ja Iken huiskahäntä hulmusi hienosti.
Kovin on karvainen kaveri.
Lauantaina tuli lunta ja räntää, mistä Ike hullaantui vallan.
Ike innostui niin, että ihan haukkui!
Kyllä se välillä keskittyikin.
Mitähän tällä pallolla tekis?
Ike kyllä keksii!
Hymy kuin mammallaan.
P.S. Ike joutui käymään maanantaina eläinlääkärillä, kun sillä oli kurkku kipeänä. Kokemus oli positiivinen, koska eläinlääkäri oli niin ihana ihminen, että ihan piikillä pisti niskaan! Kahdesti! Lääkäri ansaitsi sillä itselleen rakastavat naamanlupsutukset. Kyllä ihmiset on mahtavia!
P.S. P.S. Eläinlääkäri kehui Iken hampaita, kun ovat niin hienot ja valkoiset. :3
Ike pääsi tänään taas Giian kanssa treffeille Tuusulan metsiin. Giialla oli ollut jo ensimmäiset juoksut vuoden alussa, mutta ilmeisesti iän karttuminen ei ainakaan vielä ole vaikuttanut näiden kahden kakaran yhteiseen meininkiin. Ne leikkivät, juoksivat ja painivat yhtä hyvässä hengessä kuin kolmikuisina pentuinakin. Tuskin olin saanut auton takakontin auki kun Giia jo yritti tunkea sinne Iken kaveriksi! Huimaa vauhtia riitti koko tunnin mittaisen lenkin ajan, eikä paikoitellen peilikirkas jääkään haitannut mitään. Itse asiassa vauhtia riitti niin paljon, ettei kamera tahtonut pysyä perässä... harmi sinänsä, koska ilma oli kerrankin (hetkittäin) aurinkoinen. Yhden videon ehdin kuitenkin saada, which was nice.
Ilmeisesti Iken mielestä ihanimpia asioita maailmassa on päästä juoksemaan lujaa. Nyt pitäisi vaan saada aivot pysymään matkassa mukana. Onneksi sama vauhti näyttäisi löytyvän, vaikka alkuun vaatisi vähän keskittymistä. Tämä huomattiin agilitytreeneissä viime viikolla. Ike suoritti esteet samalla vauhdilla ja silmin nähden keskittyneemmin, kun niille ei saanutkaan rynnätä heti kun ohjaajan ote irtosi pannasta. Ike on kyllä huippuihana pönttö penneli! Tässä video muutaman viikon takaisista aksatreeneistä, joissa ei vielä kyllä vaadittu tottista ennen liikkeelle lähtöä.
