Ike's revenge on Rubik's Revenge

Saanko mä kokeilla tätä?

Laita kello käyntiin, mä alotan nyt.

Ensin rakennetaan keskustat, sitten reunat.

Sitten asetellaan kulmapalat.

Pyöritellään, pyöritellään...

Vaatii loogista ratkaisukykyä, kun välillä menee vikaan.

Valmista! Mä oon viksu. Kauanko meni?

P.S. Kuka muka kesälomalla?

Tarinoita tassusta

Iken tassu on virallisesti kuorittu kääreestään. Blogin toimitus pääsi seuraamaan tapahtumaa aitiopaikalta. Tässä video:

Haiskahti hielle. Hyh hyh. Ike alkoi heti lupsuttaa tassuaan, eikä lopettanut ennen kuin laitettiin kauluri päähän. Sama kiinnostus jatkuu nyt toista päivää, joten veikkaisin tassun vähän särkevän. Ike ei onneksi aristele sitä juurikaan, mitä nyt käyttäytyy ihmeen hillitysti jos tassussa ei ole mitään käärettä (kävelylle mentäessä laitetaan napakka ideal-side).

Koska koira kokonaisuudessaan tosiaan haisi aika pahalle, se vietiin samana iltana suihkuun. Edes masukarvoja ei ollut saatu kunnolla suihkutettua koko sinä aikana, kun tassu oli paketissa, joten oli jo korkea aika. Nyt otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön myös koirien shampoo ja pestiin poika perusteellisesti. Ike oli oikein hienosti ja rauhallisesti, vaikka ei varsinaisesti pidä suihkusta. Myös föönaaminen meni mukavasti, kun Ikelle työnsi säännöllisin väliajoin kuivattua kanaa. Kunnollinen harjaus kruunasi kokonaisuuden: Iken turkki on kuin silkkiä! Oh hoh.

Pöyheä

Sliikki

On ihanaa ajatella, että toipilasaika alkaa olla lopuillaan. Telakalla olo on tosi tylsää! Tylsyydestä huolimatta Ike sopeutui verrattain hyvin hiljaiseloon. Se ei räyhännyt, hajottanut mitään (paikkoja, esineitä, itseään) eikä epelöinyt hallitsemattomasti. Muutamat juoksuhepulit se otti tassupakettinsa kanssa siinä vaiheessa, kun se ei ilmeisestikään enää sattunut, ja silloinkin hepulille oli aina jokin selvä syy. Niinkuin vaikka se, että tuli IHANIA vieraita.

Loppuun vielä todistusaineistoa siitä, että Ike on löytänyt vatsalihaksensa toipilaana ollessaan. Täytyy myöntää, että tässä kuvassa se saa vähän tukea lipastosta, mutta ilman tukeakin se tönöttää kuin tatti kunnes se vapautetaan. Taitava poika!

Pupu!

Toipilasaika

Jee! Ike ei joudu leikkaukseen! Jipii!

Maanantain röntgenkuvat näyttivät maallikon silmään ihan samalta kuin pari viikkoa aiemmat, ja myös eläinlääkäri epäili, ettei kaikki nyt ole ihan parhaalla tavalla. Ortopedi katsoi kuvat keskiviikkona, ja lo and behold, kaikki on mallillaan! Kyllä se sieltä paranee. Tassu saa olla paketissa vielä juhannuksen yli, mutta sitten varpaat saa vapauttaa vankilastaan ainakin hetkittäin. Ulos lähdettäessä tassu pitää vielä sitoa ideal-siteellä tukevasti, mutta sisällä rauhaksiin oltaessa ei tarvitse mitään. Siitä se tassu sitten voimistuu taas. Nythän se on ihan surkea pieni rimpula tuolla töppösen sisällä, kun kaikki varpaiden lihakset on surkastuneet ja karvat törröttävät tupsuina sinne sun tänne.

Vaikka Ike nyt ei joudukaan leikkaukseen, niin Patchcoat-leiri jää harmillisesti väliin. Se osuu juuri siihen vaiheeseen, kun tassua pitäisi varovasti kuntouttaa. Koska Ike rakastaa kaikkea ja kaikkia, se ei varmasti osaisi olla rauhaksiin ja varoa tassuaan, kun ympärillä on niin monta ihanaa leikkikaveria. Myöskään treenaamisesta ei ehkä tulisi ihan kauheasti mitään, kun pitäisi olla niin varovainen. Paimennus ei ainakaan onnistuisi. Harmittaa! Noh, eiköhän edessä ole vielä monta riehakasta kesää, jolloin päästään harrastamaan, riesuamaan, leireilemään ja kisaamaankin.

Toipilaana on aikaa testata kaikkia lepoasentoja.

Nyt tassua pitää siis vielä varoa. Lenkille lähdettäessä laitetaan siteet, tietty. Jos meille tulee vieraita, taidetaan laittaa silloinkin. Entäs muuten? No ainakin silloin kun katsotaan fudista - ja sitähän katsotaan PALJON kun on MM-kisat! Ike ei omatoimisesti ihan vielä taida tajuta, milloin pelissä tapahtuu jotain jännittävää, mutta välillisesti se kyllä tietää. Omistajien jännitys, innostus ja tunteenpurkaukset tarttuvat Ikeen erittäin tehokkaasti. Läheltä piti -tilanteet ja maalit saavat Iken jopa jättämään hirven reisiluun kaluamisen ja hyppäämään syliin, sohvalle, naamalle tai ihan mihin vaan. Kuinka sopivaa, onhan se nimetty starban futaajan mukaan! (Joka tosin taitaa olla nyt kaatunut. Huokaus. All things come to an end.)

Ihmisiä juoksemassa pallon perässä. MIELETÖNTÄ!

On kiva napostella jotain kun katsoo fudista.

Odottelu on kurjaa

Nyt harmittaa. Eläinlääkäri soitti, että ortopedi oli epäillyt Iken varpaan luutuneen huonoon asentoon. Varmuus saadaan tietysti vasta neljän viikon jälkeen otetusta kontrollikuvasta, tämä lausunto oli annettu puolentoista viikon kuvasta. Mutta harmittaa jo valmiiksi, kun tuli tuollainen inhottava epäilys. Nyt pitää sitten odottaa viikonlopun yli tietämättä, onko neljän viikon sairasloma ollut kuitenkin täysin turha, jos pitää kuitenkin mennä leikkauspöydälle. Siinä menis kyllä sitten loputkin kesän suunnitelmat: kauan odotettu Patchcoat-leiri, mökkilomailu, taippari, ihan kaikki. Mehän ollaan jo missattu oma Pikipaimenten leiri ja valtaosa agilitykurssista, arjen mukavista tekemisistä puhumattakaan. Ja leikkauspöydälle, hei kamoon, vähänkö surettaa jos meidän iloinen pieni piski joutuu leikkauspöydälle. Surku!

Ja sitten voi yrittää muistaa, että varmuus saadaan vasta maanantaina, ja pelko saattaakin olla aivan turha. Äh.

Mitäs positiivista sitä sitten keksisi? No, Ike nylki kalan. Ei tosin oikeaa kalaa, vaan Nemo-pallonsa. Iken ilme oli ihan huippu, kun "nahka" jäi hurjan ravistelun päätteeksi suuhun ja sisältö lensi päin seinää. Nyt sitä nahkaa on sitten retuutettu, viskelty ja natusteltu jo varttitunti. Se on ihan riekaleina, jos ette arvanneet.

Saalis

Pari päivää sitten käytiin iltakävelyllä Haagan alppiruusupuistossa. Siellä on paras kukinta-aika juuri nyt meneillään, ja se on kyllä tosi upea paikka. Olen siellä juossut lapsena harva se päivä, kun asuttiin ihan naapurissa. En osaa sanoa onko se silloin ollut yhtä suosittu kuin nykyään - ainakin sitä on laajennettu ja uudistettu viime vuosina paljon. Siellä oli lauantaina illalla puoli kymmeneltä porukkaa ihan pipona, ja Ike oli kuin Nemo-pallo puoli minuuttia ennen lopullista tuhoaan. Pysyi kuitenkin nahoissaan juuri ja juuri.

Orava? Lintu? Ihminen? Koira? Hyttynen?

Käskettiin nuuhkia kukkaa.

Vihdoin onnistunut otos!