Hehkutusta

Agility on järjettömän siistiä! Se on haastavaa, vauhdikasta, jännittävää, palkitsevaa, mitähän vielä? Hauskaa! Musta tuntuu, että me ollaan Iken kanssa kehitytty tosi paljon viime aikoina. Tämän viikon treeneissä oli kiva rata, jossa oli hyppyjen ja putkien lisäksi rengas, keinu ja kepit, ja sen seitsemän valssia. Tavalliseen tapaan harjoiteltiin sitä Iken kanssa osissa, ja käytiin sekä rengas että keinu pariin otteeseen yksittäisinä esteinä. Rengas oli vähän epävarma, mutta keinu meni älyttömän hyvin. Ike tuli hurjalla vauhdilla määrätietoisesti ihan keinun päähän asti, ei ollut millänsäkään rämähdyksestä vaan jäi käskystä tatsaamaan kuin vanha tekijä. Kun oltiin menty rata loppuun asti osissa, lähdettiin alusta ja tehtiin koko rata läpi (välipalkat keinun kontaktille ja keppien jälkeen), ja ONNISTUTTIIN! Tai no, okei, kyllä kepeille menossa piti vähän peruuttaa ja ottaa uusiksi, mutta ei se silti kauheasti keskeyttänyt radan virtaa. 14 estettä meille aika vaikeana ratana, ja me päästiin kaikki läpi! Ekaa kertaa rata läpi! Siis oikea rata, ei mikään ihan helppo putki-hyppy-putki-rällätys. Juhlaa! Olin muuten litimärkä hiestä, ihan näin tiedoksenne kerrottakoon.

Sunnuntaina me käytiin mökillä. Ike pääsi riesuamaan pihalla ja rannassa, ja lisäksi treenattiin frisbeejuttuja. Huomasi, että edellisestä kerrasta on vähän aikaa. Huomasi myös, että Iken tavallinen frisbeefrendi oli sivussa selkävamman takia, enkä minä tosiaankaan osannut tuurata kovinkaan taitavasti... Noh, tehtiinpä kuitenkin lähikoppeja, scootteja edestä ja takaa, pujottelua, reisivaulttia ja muutamia pidempiä heittoja. Mukana oli Hyperflexejä ja uusia Supersoniceja, ja molemmat kestivät oikein hyvin. Ovat hintansa väärtejä!

Ike on aina suhtautunut veteen suurella epäluulolla. Meinattiin nytkin mökillä lyödä vetoa siitä, meneekö Ike vapaaehtoisesti järveen vai eikö kirveelläkään, mutta ei saatu vetoa pystyyn kun molemmat olivat varmoja että se ei mene veteen, piste. Väärässä oltiin! Ike ei uhrannut asialle puolikasta ajatustakaan, vaan hilpaisi tyytyväisenä kahlailemaan rantaveteen. Siinä se sitten rallatteli edes takaisin veteen ja rannalle, ja kaivoi keppejä uppeluksista niin että kirsu pulputti. Omistajat toljottivat rannalla huuli pyöreänä. Onko se ehkä aikuistunut?

Mökkituomisina Iken mahassa oli punkki. Hei kamoon, marraskuussa! Ei olisi pitänyt ottaa punkkipantaa optimistisesti pois samalla kun vaihdoin autoon nastat alle. Liian aikaista oli. Huoh.

Tyylikästä mökkimuotia.
Oikeastihan pukeudun näin myös kaupungissa...

Lehdissä pyöriminen on parasta!

Vilvoittelua rantavedessä.