Pikkuinen priimus

Olisko lelupalkka nyt?

Edellisen blogitekstin kirjoitettuani lähdin Iken kanssa koiratanssikurssille. Oltiin sattumalta sitten ainoat, kun kurssi on muutenkin pieni ja muilla oli tullut esteitä. Ja voi, miten Ike oli pätevä pieni sirkuskoira! Kyllä se on muutenkin aina, mutta nyt sen huomasi hurjan selvästi kun ehdittiin tehdä erityisen paljon kaikkea. Pakkohan minun on nyt kirjoittaa vuorostaan pieni ylistysteksti.

Ainoa, mikä tällä kurssikerralla tuotti vaikeuksia, oli kieriminen. Ike ei tykännyt. Ei tosiaankaan. Se teki kertaalleen molemmat puolet, ja kieltäytyi sitten ehdottomasti toistamasta temppua enää yhtä ainutta kertaa. Oli pakko luovuttaa lopulta ja madaltaa odotuksia: riitti, että Ike meni kyljelleen makaamaan. Siihen kun otettiin päälle riehakkaat vetoleikit, niin poika oli taas innokas tekemään muita temppuja. Me päästiin ekaa kertaa kokeilemaan korokkeelle nousua, minkä Ike rohkeana ja itsenäisenä penskana tajusi heti. Korokkeella seistiin, istuttiin, pupuiltiin (l. istuttiin etutassut ilmassa) ja pyörittiin, ja loppuun sitä kierrettiin etutassut korokkeella ja takatassut maassa. Ai että mä olin ylpeä! Eikä nämä temput edes vaatineet kovin suurta houkuttelua. Lähinnä tuntuu, että treeneissä Ike odottaa innoissaan, että sille kerrotaan mitä sen halutaan tekevän, jotta se pääsee hommiin. Palkka on sitten kivaa bonusta.

Taitava temppuilu on väsyttävää hommaa.

Sama positiivinen vire jatkui koko tunnin ajan. Ike peruutti hienosti käskystä, kulki vierellä eteen- ja taaksepäin (!), seurasi jalkojen välissä kun kävelin ja pyörin ympäri, ryömi jalkojen välissä ja teki pupun jalkojen välissä. Juu, ja nosteli etutassuja seisaaltaan minun ohjauksen mukaan, vaikka tassun antamista alettiin opetella ensimmäistä kertaa Iken elämässä vasta kaksi viikkoa sitten. Sitten se (ensimmäistä kertaa evö) kiersi peruuttaen minun ympäri. Olin haljeta! Se hiffaa niin nopeasti! Se on niin iloinen päästessään hommiin! Se muistaa ja osaa ja taitaa ja voi että!

Myös hihnassa kulkemisessa ollaan otettu edistysaskelia. Ei Ike tietenkään pyytämättä kulje vierellä, eikä aina malta jatkaa rauhallista kävelyä kovin pitkiä matkoja, mutta lenkkeily on silti huomattavasti helpompaa kuin kuukausi sitten. Kyllä se siitä! Erityisesti tutuissa paikoissa kävely on jo aika vaivatonta.

Yksi Iken lempileikeistä on etsimisleikki. Siinä Ikelle näytetään "tämä", joka on vaihtelevasti esimerkiksi lapanen, sukka, avainnippu tai joku muu pieni esine. Sitten Ike menee häkkiin, joka peitetään viltillä. Ei saa kurkkia! "Tämää" kanniskellaan ympäri asuntoa, piilotetaan johonkin ja jatketaan vielä hetki pseudopiilottamista ihan vaan hämäyksen vuoksi. Sitten on aika päästää Ike etsimään. Nenä nuuhkuttaen se käy tsekkaamassa erilaisia piilopaikkoja. Kun "tämä" löytyy, Ike tuo sen käteen ja sitten leikitään hurjana jollain ihanalla lelulla. Seuraavassa kotivideossa Ike etsii avaimia, jotka selvästi tuntuvat vähän ällöiltä kantaa suussa. Vauhtia otettuaan Ike saa ne kuitenkin tuotua perille asti. Meiän pikkuinen priimus!