Puistokuulumisia

Eilen oltiin Iken kanssa koirapuistossa, kun ei toipilas emäntä jaksanut lähteä urheilemaan (lue: kävelylle metsään). Puistossa olikin alkuun huomattavan rauhallista, kun oltiin ainoat paikalla. No ei vaiskaan, olihan siellä myös ihania ihania keppejä! Harjoiteltiin siinä sitten kaikenlaista keppipalkalla, ja hienosti meni. Tässä näytteenä video, jonka sain talteen touhun keskeltä. Siinä tehdään meidän perusjuttua, eli harjoitellaan itsehillintää. Harmillisesti Ike ei irrota kepistä ekalla käskyllä, ja odota-käskyn annan myös kahdesti, kun en ihan luottanut että pysyy. Yleensä käytän vahvistuksena käsimerkkiä, mutta nyt se käsi oli kiinni videoinnissa eikä siis irronnut Ippulan avuksi. Varmaan samasta syystä käsky tulee aika... heh... napakasti. No joo, seli seli, tässä se video:

Me leikittiin ja treenailtiin kahdestaan ehkä vartti tai parikymmentä minuuttia, minkä jälkeen pienten puolelle tuli shiba ja maastoprinssinakki. Hyvin nopeasti sain houkuteltua omistajat koirineen meidän vauvan kanssa leikkimään. Mäyris käskytti, eikä Ike kuunnellut yhtään vaan yritti vaan saada sitä leikkimään. Hölmö kakara! Shiba lähti vähän helpommalla juoksuleikkiin mukaan. Ihan hauskaa niillä oli, mutta sittenpä puistoon tuli tuttu puolitoistavuotias valkoinenpaimenkoira Hugo, ja Ike pääsi riemuriehumaan sydämensä kyllyydestä! Ike ja Hugo on ehkä nelisen kertaa tavanneet puistossa, ja aina ihan tykänneet toistensa leikeistä, mutta nyt löytyi se yhteinen sävel ihan uudella tavalla. Siinä juostiin, riekuttiin, pompittiin ja painittiin, kunnes Ike oli litimärkä nuoskalumessa pyörimisestä eikä kumpikaan jaksanut painia seisaaltaan. Lopulta ne vain maata pötköttivät kuonot vastatusten ja kitailivat toisiaan. Harmittaa, etten ottanut videolle sitäkin!