Tää on tosi kiltti koira

Iken sairasloma jatkuu. Tylsää on ja yksitoikkoista, mutta onneksi toipilas näyttää kestävän sen verrattain hyvin. Vain kerran iltalenkillä tuli pieni hepulihepuli, jolloin säntäiltiin hetki päättömästi ympäriinsä. Muuten ollaan päiviä täytetty rapsuttelulla, halimisella, hengailulla ja koulutuksella. Ike osaa jo hienosti maata kyljellään rauhassa, istua ryhdikkäästi pupuna ja painaa leuan lattiaan makuultaan. Tällä hetkellä työn alla on "häpeä" - esitän evidenssiä sitten kun temppu on opittu.

Tiistaina oli kyllä vaihteeksi jännittävä päivä, koska käytiin eläinlääkärissä vaihtamassa tassun siteet. Samalla otettiin jo kontrollikuva, vaikka tassu on ollut vasta reilun viikon paketissa. Ihan selvästi näki, että varvas on alkanut jo luutua. Hienoa! Arvasinkin sen kyllä, koska Ike ei ole nilkuttanut enää pariin päivään juuri ollenkaan. Kaikki oli muutenkin hyvin: iho oli kunnossa, paketti ei ollut päässyt kastumaan eikä hautumaan. Minulla oli hauskaa, kun ensimmäisellä kerralla hoitanut eläinlääkäri toi (ilmeisesti) harjoittelijan vaihtamaan Ipanan kääreet. Jo ovella lääkäri sanoi, että "tää on tosi kiltti koira, se oli niin rauhassa viimeksi". Jaa rauhassa vai? Kuolasi ja tärisi, viskeli röntgenlevyjä pitkin lattioita ja pyristeli kauheasti vastaan kyljelle käänntettäessä. Mitähän se on, kun koira ei ole rauhassa? Tässäpä taas näkyy tämä kokemattomuuteni koiranomistajana.

Ike lunasti kyllä eläinlääkärin lupaukset ja oli hurjan kauniisti ja rauhallisesti hoidettavana, vaikka joutuikin taas äklöön röntgeniin. Nyt onneksi riitti, että otettiin kuva makuultaan: sen Ike handlasi jo ensimmäisellä kerralla hyvin. Tassun sitominen oli sitten jo pala nakkia, Ike oli oma iloinen itsensä ja olisi vain kauheasti halunnut pussailla koipea käärivää harjoittelijaa. Hän vain nauroi, että onpa suloinen potilas, ja että pussaillakin saisi ellei se peittäisi täysin näkökenttää.

Loppuun vielä huomio ruoasta: Ike on nälissään, koska annoskoko on pienennetty vastaamaan vähäistä liikuntaa. Ilmeisesti siksi Ike nyt kuvittelee omistavansa kaikki maailman ruoat. Eläinlääkärin odotushuoneessa se oli koko ajan menossa lupsimaan kuivamuonasäkkejä, ja kun joku toinen koira meni niitä nuuskaisemaankaan, Ike kävi murahtelemaan ja haukkumaan. Siis meidän Ike! Haukkui! Toiselle koiralle! Ennen kuulumatonta!

Potilas lepuuttaa omalla matollaan.