11.6.2014

Odottelu on kurjaa

Nyt harmittaa. Eläinlääkäri soitti, että ortopedi oli epäillyt Iken varpaan luutuneen huonoon asentoon. Varmuus saadaan tietysti vasta neljän viikon jälkeen otetusta kontrollikuvasta, tämä lausunto oli annettu puolentoista viikon kuvasta. Mutta harmittaa jo valmiiksi, kun tuli tuollainen inhottava epäilys. Nyt pitää sitten odottaa viikonlopun yli tietämättä, onko neljän viikon sairasloma ollut kuitenkin täysin turha, jos pitää kuitenkin mennä leikkauspöydälle. Siinä menis kyllä sitten loputkin kesän suunnitelmat: kauan odotettu Patchcoat-leiri, mökkilomailu, taippari, ihan kaikki. Mehän ollaan jo missattu oma Pikipaimenten leiri ja valtaosa agilitykurssista, arjen mukavista tekemisistä puhumattakaan. Ja leikkauspöydälle, hei kamoon, vähänkö surettaa jos meidän iloinen pieni piski joutuu leikkauspöydälle. Surku!

Ja sitten voi yrittää muistaa, että varmuus saadaan vasta maanantaina, ja pelko saattaakin olla aivan turha. Äh.

Mitäs positiivista sitä sitten keksisi? No, Ike nylki kalan. Ei tosin oikeaa kalaa, vaan Nemo-pallonsa. Iken ilme oli ihan huippu, kun "nahka" jäi hurjan ravistelun päätteeksi suuhun ja sisältö lensi päin seinää. Nyt sitä nahkaa on sitten retuutettu, viskelty ja natusteltu jo varttitunti. Se on ihan riekaleina, jos ette arvanneet.

Saalis

Pari päivää sitten käytiin iltakävelyllä Haagan alppiruusupuistossa. Siellä on paras kukinta-aika juuri nyt meneillään, ja se on kyllä tosi upea paikka. Olen siellä juossut lapsena harva se päivä, kun asuttiin ihan naapurissa. En osaa sanoa onko se silloin ollut yhtä suosittu kuin nykyään - ainakin sitä on laajennettu ja uudistettu viime vuosina paljon. Siellä oli lauantaina illalla puoli kymmeneltä porukkaa ihan pipona, ja Ike oli kuin Nemo-pallo puoli minuuttia ennen lopullista tuhoaan. Pysyi kuitenkin nahoissaan juuri ja juuri.

Orava? Lintu? Ihminen? Koira? Hyttynen?
Käskettiin nuuhkia kukkaa.
Vihdoin onnistunut otos!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti