Sekametelisoppa

Rynniminen pistää läähättämään.

Taas on kaikenlaista tapahtunut, mutta mitään jäsentynyttä esitystä en nyt pysty tuottamaan. Tämä blogikirjoitus koostuu siis erinäisistä kuvista ja erinäisistä tunnelmista.

Vappuaatto vietettiin hullukoiranaisille sopivalla tavalla viestimetsällä. Autosta päästyämme käveltiin hetki hihnassa pellonlaitaa, ja sekös oli penskalle vaikeaa. Kun vihdoin päästiin vetämättä eteenpäin kokonaiset puolitoista metriä, päästin hömelön palkinnoksi vapaaksi. Ai mikä alkulämmittely? Täysiä vaan, sen on parasta! Ike löysi ojasta vettyneen käppyräisen puunkarahkan ja kuljetti sitä sitten aarteenaan pitkin poikin. Vain lentoon lähtenyt lintuparvi sai Iken huomion hetkeksi irti aarteesta. Omistajien suureksi yllätykseksi Ike kuitenkin kuunteli tänne-käskyä ja jätti lintujen jahtaamisen kesken. Vautsi! Pellolta kiivettiin kalliolle, sieltä rämmittiin metsään, ja lopulta oli sen itse Asian eli viestin aika. Ja sekin mentiin täysiä, kuinkas muuten. Oi ylpeyttä! Oi iloa! Piip! Oli tietysti ihan helppo rata, kun kyseessä oli eka kerta talven jälkeen, mutta kyllä Ike muisti mistä tässä hommassa on kyse.

Korvat kuin sarvet: Ike on riemuissaan.

Seuraavalla viikolla Ike pääsi taas ihanasti riesuamaan kaverinsa Nastja-mopsin kanssa. En kyllä osaa sanoa, kuinka molemminpuolista kaveruus on - Nastja ei aina ihan jaksa täyslaidallista Ikeä. Ei se kyllä Ikelle sitä sano, pyrkii vaan turvaan ihmisten syliin kun väsyy tarpeeksi. Onneksi Nastja on hiffannut, että paini on hitusen tasaväkisempää jos se hyppää sohvalle, minne Ike ei saa tulla. Lopputulos on, että Nastja painii Iken pään kanssa.

Lähes mahdoton tehtävä tämä paikallaan pysyminen!

Nastja ei jaksa. 

Ike jaksaisi, mutta ei saa. Sylijäähy.

Kohta on Pikipaimenten S-pentueen yksivuotissynttärit. Huimaa! Ei kyllä aina ihan uskoisi, että tuo on jo vuoden. Se on niin kakara! Tosin se on alkanut osoittaa miehuuden oireita (huom. sanavalinta), jos lähettyvillä on hemasevii tyttölöi. Sain tänään juuri tästä teemasta arvokkaan opin, joka painunee mieleeni ihan painamattakin: opin näkemään, milloin Ikellä on himokkaita ajatuksia. Silloin se pitää korviaan aivan pystyssä, kärjet suoraan kohti taivasta ja korvat auki sivuille päin. Silmiin tulee myös kovin päämäärätietoinen katse. Eikä silloin kannata jäädä koirapuistoon toivomaan, että josko se tuosta kohta kiinnittäisi huomionsa johonkin muuhun. Ei tasan kiinnitä, yrittää panna vaikka toisia poikiakin jos ei tytöt päästä selkään. (Pakko mainita, että kyseisessä puistossa oli kuulemma viime tiistaina vieraillut joku kiimaisen nartun kanssa, mistä syystä uroksilla on ollut suuria ongelmia koko viikon. Ulinaa, rähinää, silmitöntä vihaa, ja - kuten myös Iken tapauksessa - patoumien purkuyrityksiä mihin tahansa neljällä jalalla liikkuvaan.)

Viaton ja puhtoinen - not.

Loppuun vielä kuva Ikestä päivälleen yhdentoista kuukauden ikäisenä. Kuva on otettu heti uimareissun jälkeen. Perinteistä roikotuskuvaa ei tullut otettua. Ehkä sitten 20.5. synttäreiden kunniaksi... mutta mitään en lupaa!