Kovin harmilliseen ajankohtaan nyt osui tämä Iken ensimmäinen loukkaantuminen: siltä murtui varvas juuri, kun kesä alkoi päästä käyntiin.
Olin vihdoin onnistunut sopimaan meille edistyneempää seuraa viestimetsälle viime lauantaina. Ike juoksi ensimmäistä kertaa samaa rataa toisten koirien kanssa, ja ensimmäistä kertaa myös vieraalle. Näkölähdöt sujuivat odotusten mukaan, eli ilman minkäännäköistä ongelmaa. Metsässä ensimmäinen lähtö meni pipariksi, kun Ike oli vaan lähdössä metsään leikkimään ja lällättelemään. Pistettiin se takaisin leiriin odottamaan, päästettiin Pyynö Ampun perään matkalle ja yritettiin uudestaan. Tällä kertaa se lähti. Matkalla takaisin Ike hämmentyi B-asemalla ja tuli vasta kutsusta (ja omia reittejään) C-asemalle, mutta tuli kuitenkin. Odotus sujui hienosti, vaikka sitä ei juuri ollakaan Iken kanssa vielä harjoiteltu. Kolmannelle matkalle Ike lähetettiin järjestyksessä toisena, ja se lähti kuin ammuttu! Lähes henkeä pidätellen aloin odottaa radiopuhelimesta ilmoitusta, että Ike on tullut perille, mutta sen sijaan kuulin pienen uikahduksen metsästä. Vähän ehdin jo lannistua, että nyt se vauva on taas hämmentynyt ja palaa takaisin C-asemalle. Se palasikin, mutta kolmella jalalla vasenta etutassua nilkuttaen. Voi raukkaa! Kotimatkalla tassu oli sitten turvonnut, joten lääkärin päivystykseen matkamme kävi.
Eläinlääkärissä istuttiin ensin tunnin verran odotushuoneessa (lauantaipäivystys, toim. huom.), ja sitten hikoiltiin tunnin verran vastaanottohuoneessa. Eläinlääkäri oli Iken mielestä Aivan Mukava Ihminen, kunnes se meni laittamaan käsiinsä desinfiointiainetta. Hyi haisee, en ala! Alkoi välitön kuolaaminen ja epäluuloinen pälyily. Tassunsa Ike kyllä antoi tutkia ihan hyvin, vaikka välillä säpsähtelikin kipua. Turvotuksen ja pienen naksunan takia tassusta piti saada röntgenkuvat, ja minä menin avustamaan. Arvaatko, kuinka vaikeaa on saada rimpuileva koira kylkimakuulle pöydän päälle, kun on pukeutunut lyijyessuun? Erittäin. Ja Ike vastusteli koko toimituksen ajan, se oli raukka aivan kauhuissaan. Onneksi tassusta saatiin hyvät kuvat, joista näkyi aivan selvä murtuma 2. varpaan varvasluussa. Kuvat lähtivät vielä ortopedin lausunnolle, mutta näyttäisi alustavasti siltä, ettei leikkausta tarvittaisi. Tassu paketoitiin tiukkaan nippuun, kankkuun tuikattiin kipulääke (ei ollut piski moksiskaan tästä), ja sitten päästiin kotiin lepäilemään. Jännityksen jälkeen Ike nukahti autoon varsin nopeasti. Iltaruoka annettiin pienissä erissä palkintona kauluriin l. tötsään tutustumisesta ja siihen pukeutumisesta, joten nukahtaminen onnistui myös kotona tötteröpäänä helposti. Koska tötsän läpi sai myös seuraavina päivinä herkkuja, se on vieläkin Aivan Mukava Kapistus.
Kanan sydän tulossa!
Tassupakettia pitää varjella kastumiselta. Kyllästyttiin repeileviin muovipusseihin ja tipahteleviin kuminauhoihin, joten kävin ostamassa Ikelle hienot vihreät lasten kurahanskat. On muuten kätevä konsti! Kurahanskat kestävät vettä ja kulutusta, niissä on valmiina kiinni nepparilla kiristettävä kuminauha, ja niitä saa kaksi yhden hinnalla!
Ike on muuten tänään tasan vuoden. HBD, pikku piski! Olet rakas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti