Kehitys kehittyy, niin koirakin

10,5kk roikotuskuva

Viime lauantaina pääsin kuuntelemaan Mia Skogsterin pentuseminaaria. Täytyy sanoa, että aivoissa räjähteli sekä luentoa kuunnellessa että koulutustuokioita katsellessa! En ollut ikinä nähnyt tottista opetettavan niin hurjalla vauhdilla, innolla ja intensiteetillä. Tämän kokemuksen jälkeen en kyllä yhtään ihmettele Skogsterin ja hänen koiriensa suorituksia, joita olen äimänä katsellut tuubivideoilta. Oli huimaa nähdä, miten (sinänsä pienellä) näkökulman muutoksella voi saada koirassa syttymään sellaisen "tottisnälän". Samaten omaa kehoa tarkoituksenmukaisesti käyttämällä voi saada ihan pikkuisenkin koiravauvan kuin vahingossa tottistelemaan tosi särmän näköisesti. Kokeilinko oppeja heti kotona? Kyllä kokeilin. Syttyikö Ike? Kyllä syttyi, ihmekös tuo. Ainakin meidän innokkaan iloiselle yhdessätekijälle tämä lähestymistapa voisi tuottaa huimia tuloksia. Aika paljon siinä on ohjaajalla teknistä opeteltavaa, mutta eikös kaikessa koirankoulutuksessa ja koiraharrastuksissa ole? Omat haasteet eivät todellakaan tunnu liian raskailta ylittää, kun palkinnoksi saa nähdä miten nälkäiseksi Ike jää pienen tottistelun ja vetoleikin jälkeen.


Erityisesti seminaarista jäi mieleen se, millaisella rytmillä harjoitteita tehtiin. Nopeatempoisten lyhyiden harjoitteiden välissä Mia oli hetken passiivinen ja rauhallinen, minkä jälkeen otettiin lyhyt jännite: "tehäänkö tottista?" Jokainen harjoite alkoi sillä, että koiran mielenkiinto namikäteen herätettiin nopealla näkyvällä liikkeellä, minkä jälkeen käsi pysyi rauhallisena kohteena koiralle lopun harjoitteen ajan. Kun ohjaajan koko keho teki vain tarvittavat liikkeet, niin mitäpä se koira muutakaan olisi tehnyt kuin oikean suorituksen. Oli se kaunista katseltavaa!

Asento voisi olla nätimpikin.

Ike "Iso Mies" Ipanan ensimmäinen syntymäpäiväjuhla alkaa lähestyä. Se on nyt 10,5 kk vanha, ja alkaa osoittaa aikuistumisen merkkejä - toki vain fyysisen aikuistumisen, mieleltään se on ihan kakara. Kotikonstein mitattuna Iken säkä on n. 52 cm ja paino 20,5 kg. Sen olemus on jotenkin vähän ryhdistäytynyt ja se hallitsee kroppansa päivä päivältä paremmin. Vielä pari kuukautta sitten se oli fysiikaltaan vähän semmoinen teinimäinen fletku, ja mieleltään välillä uhitteleva. Nyt kapinointi on selvästi vähentynyt ja jalkakin nousee lenkillä jo verrattain usein. Kuinka miellyttävää, ettei koira pissi pitkin mahakarvoja ja etutassujaan! Tänä aamuna ensimmäistä kertaa myös aamun ensimmäinen hätä suoritettiin aikuismaisesti. Lienee aika siteerata vuoden x sanakirjan sanetta koira:
Uroskoira tulee sukukypsäksi 9-11 kuukauden vanhana, mikä ulkonaisesti huomataan siitä, että se heittää vetensä sivullepäin nostamalla toista takakoipeaan ; siihen asti on tämä toimitus tapahtunut kuten nartullakin lähentämällä takaruumista maata kohti.

Koti ja vaatteet on muuten täynnä erisävyisiä leijuvia karvoja. Alkuun pärjättiin puoli vuotta pelkällä karstalla, pari kuukautta sitten ostin kamman mahanalustakkujen ja korvakarvojen selvittelyyn. Eilen kävin sitten hankkimassa oikean aikuisten koirien alusvillakamman, yleisesti FURminaattorina tunnetun. On se hyvä. Nyt on pikku vaavelin selkä ja kyljet ihan hassusti eri tuntuiset kuin lavat, kun ei kaikkialta lähteny samalla tavalla. Ens viikolla uus furminointi ni saadaan varmaan taas massoittain pehmoista alusvillaa. Seuraavan karvanlähdön aikaan kerään kyllä kaiken talteen ja huovutan niistä lapaset! Silloin ajoittain taajaankin kuuluva uhkaukseni perkeleer rakki, (.) °teen susta rukkaset°. toteutuu.

Sohvalla syödään, mä näen!