Automatka oli pitkä molempiin suuntiin (no daah...), mutta Ike käyttäytyi oikein hienosti. Ei mitään mankumisia takakontissa, jos ei lasketa hienoista inahtelua kun kuski tuli tehneeksi pari vähän äkäisempää ohitusta. Luulenpa, että perillä Oulun seudulla kaikki matkan koettelemukset tulivat tuhatkertaisesti korvatuiksi Ikelle, kun se pääsi tervehtimään kaikkia ihania veljiä, siskoa, muita koiria ja tietysti myös ihmisiä. Veljespaini jaksoi kiinnostaa koko viikonlopun ajan, eikä ihme, kun oli niin mukavat otteet kaikilla.
Leirillä päästiin lammaspaimeneen sekä lauantaina että sunnuntaina, kaksi vajaan kymmenen minuutin settiä kumpanakin päivänä. Ike oli aika hyvässä vireessä ja ilmeisesti melko hyvin syönyt, koskapa lannan syöminen kiinnosti vain hetkittäin. Oli hurjan hienoa nähdä, miten Ike kerta kerralta enemmän kiinnostui lampaista ja syttyi paimentamiselle! Intoa ja melkein jo ajatustakin löytyi, vaikka välillä pyrittiin kyllä liian lähelle lampaita. Ja annas olla, kun viimeisellä kerralla yksi lammas erkani laumasta... hurjasti haukkuen ja valtavalla vauhdilla Ike ajoi sen karkuteiltä takaisin ryhmään. Voi kyllä olla, että myöhemmin saamme tehdä ihan reippaasti töitä, ettei saalisvietti saa liikaa valtaa. Ei olisi kivaa, jos lampaat kokisivat samanlaisen höyhennyksen kuin se onneton karannut kana, jolta Ike kyni pyrstön lauantaina...
 |
| Onnelliset paimenet ja säyseät paimennettavat. |
Linkitän vielä pari paimennusvideota myöhemmin kunhan saan ne editoitua. Harmillisesti videokamerassa olikin vain kahden gigan muistikortti, eikä sinne mahtunut jokaisesta pennusta paimennusvideota. Oma syyni, olisi pitänyt tarkistaa että tila riittää. No, onpahan sentään Iken, Rallin, Brunon ja Rudin taidonnäytteitä nauhalla, jos oikein muistan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti