Työmyyrä - arbetsmyra

Kas, tällainen teksti oli jäänyt julkaisematta joulunalusviikolla. No, laitetaan nyt nähtäville, vaikkei ole edes kuvia. (Ehkä se juuri siksi oli jäänyt arkiston uumeniin, että oli niin tylsän näköinen.)

Päivät ja viikot vilistävät ohi, kun on niin paljon tekemistä. Aloitin uusissa tehtävissä kokopäiväisen työn, joten olen joutunut opettelemaan kaikenlaisia uusia kuvioita. On se kummaa, että tunti ja vartti lisää työaikaa päivittäin tuntuu haukkaavan vuorokaudesta valtavan paljon. Myös Ike tuntuu huomanneen muutoksen (tai sitten se on silmänlumetta ja itsepetosta), kun se niin liehittelee aina kun tulen töistä kotiin. Se on kyllä hassu pieni piski! Samalla lailla se meni ihan pähkinöiksi kun nousin sängystä sunnuntaiaamuna nukuttuani pitkään ekaa kertaa varmaan kuukauteen.

Ai että miksi ekaa kertaa kuukauteen? Nooo, on tässä ollut viikonloppumenoja yksi toisensa jälkeen. Toissa viikonloppuna esimerkiksi oltiin Australianpaimenkoirat ry:n järjestämällä rally-tokoleirillä Ylöjärvellä, missä kouluttajana toimi Krista Kiuru. Oli aivan mahtava leiri! Yhdeksästä viiteen kahtena päivänä - kyllä siinä ehti oppia paljon! Lauantaina kuunneltiin alkuun luentoa rally-tokosta, sen opettamisesta ja sen säännöistä. Sen jälkeen päästiin pienryhmissä tositoimiin eli kouluttamaan. Oltiin ajateltu, että minä olisin vain kuunteluoppilas, mutta päädyttiinkin sitten molemmat kouluttamaan vuorotellen. Ike teki siis tuplatreenit verrattuna muihin: se on ihan mieletön työmyyrä! Tsemppasi ja jaksoi hurjan paljon. Me jätettiin vain sunnuntaina yhdet treenit väliin, kun koiralla selvästi vaan kaikui käskyt tyhjässä päässä. Käskin sen maahan, niin kaveri vaan toljotti. Yritin auttaa käsieleellä, mutta sen tuloksena koira kumarsi. Eikä noussut, vaikka vapautin. Tapitti vaan, että anna nyt sitä nakkia kun näin hienosti teen! Tauon paikkahan se sitten oli.

Rally-toko onkin muuten kiva laji. Tykkäsin tosi paljon Kristan esittämästä pelkistyksestä, että kaikki rally-tokon satakunta kylttiä on opetettavissa alle kahdenkymmenen perustempun kautta. Moni niistä onkin Ikelle jo entuudestaan tuttu, vaikka vahvistamista voi aina tehdä (ks. edellisen kappaleen loppu, *köh köh*). Seuraamista pitää kyllä Iken kanssa tehdä vielä paaaaljon paljon paljon, koska se tuppaa yliyrittämään, eikä voi uskoa että jutun juju on tosiaan vain se, että pysytään samaan suuntaan ja liikutaan samassa tahdissa.

Me ollaan oltu myös viikoittaisella rally-tokokurssilla viimeisen kuukauden ajan koirakoulu Kontaktilla. Siellä harjoiteltiin viime viikolla takapään käyttöä niin, että koiran etutassut ovat korokkeella ja sitä sitten kierretään eri suuntiin. Me ollaan Iken kanssa tehty sitä aika paljon, mutta nähtävästi epäsuhtaisesti tokopuolta painottaen. Raukka meni nimittäin ihan sekaisin, kun vaihdettiin puolta! Oltiin ensin tehty niin, että Ike seisoo etutassut lootan päällä ja ohjaaja seisoo sen oikealla puolella, ja alkaa siitä sitten kiertää lootaa oikealle. Iken tehtävä on siinä ollut tietysti korjata rintamasuunta, eli tassutella takajaloilla ohjaajan perässä oikealle päin. Ja sehän menee hienosti. Vaan annas olla kun ohjaaja seisoo Iken vasemmalla puolella ja ottaa pikkuruisen askelen vasemmalle päin: Ike katsoo vetoavasti, vinkaisee hölmistystään ja tipsuttaa sitten siististi takajaloillaan kokonaisen kierroksen oikealle päin, jotta pääsee takaisin turvallisesti ohjaajan vasemmalle puolelle. Voi toista! Hyvä muistutus siitä, ettei pikkuinen piski voi hiffata tosta noin vaan keskilinjapeilausta - eihän ihmisetkään yleensä hiffaa.