Iso pieni pentu

Tänään saatiin valokuvaajakaverin otokset sähköisessä muodossa, ja onpas HASSUA katsoa höröpystykorvaista Ikeä! Yllättävän nopeasti silmä tottuu muutoksiin tuossa ipanassa, kun sitä koko ajan katselee. Nykyään lurppakorvat on ihan tavallisen näköiset, vaikka alkuun olivat toivottoman vieraan näköiset. Samoin kasvavaan kokoon havahtuu vain silloin tällöin. Sitten ihmetellään, että mistäs meille yön aikana on tuollainen iso piski putkahtanut. Näissäkin parin viikon takaisissa kuvissa Ike näyttää niin pikkupennulta...

Kuka heittäis tän köyden mulle?

Nyyh, ei ilmeisesti kukaan.

Minä sitten vaikka tuijottelen puita.

Vesi oli taas jännää...

...mutta jos varovasti menee...

...niin ihan hauskaahan se on.

Kieli on niin pitkä, ettei mahdu kuvaankaan!

Mihin tahansa väliin sopii pienet nokoset.

Koko ja ruumiinrakenteen muutos hämää muutenkin. Välillä huomaan odottavani pennulta ihan liikoja, kun en aina jaksa muistaa miten vauva se oikeasti on. Tähän tietysti vaikuttaa se, että välillä Ike pistää kaikki ässät pöytään ja näyttää juuri sitä käytöstä mitä halutaan. Se on esimerkiksi ihan yks kaks tajunnut, mitä hihnalenkillä halutaan: rauhallista kulkemista rinnalla, eikä eestaaseeseesees-ryntäilyä. Oli todellinen voittajafiilis, kun Ike ensimmäisen kerran hihnassa tarjosi itse vierellä kulkemista ja katsoi iloisena minuun. Valtaisat kehut ja namituksethan siitä seurasi, mistä seurasi saman toistaminen, ja näin oli positiivinen kierre päässyt alkuun. Eihän sitä tietenkään koko lenkin ajan tarvitse vierellä kulkea, vaan saa tuo vaavi mennä itsekseenkin.

Olin taas kauhean ylpeä Ikestä (ja meistäkin siinä samalla) pentutokossa. Ike tuli mukavan reippaasti eteen, sain onnistuneesti asennon korjattua tiiviimmäksi, ja siitä aika pienellä käden liikkeellä Ike sipsutti kauniisti sivulle istumaan. Vautsi! Myös kontaktiharjoitus meni älyttömän hyvin, vaikka ensimmäistä kertaa harjoiteltiin sitä, että Ike katsoo minua vaikka minä en katso sitä. Peilin kautta ihmettelin, että kuinka tuo penska osaa jotain, mitä ei olla ikinä ennen (ainakaan tietoisesti) tehty!

4-kk sylikuva on nyt jo viikon myöhässä, kun olen ollut laiska. Onneksi meidän iso pieni pentu ei sentään niin nopeasti enää kasva kuin kuukausi sitten, joten ehkä huomenna otettu kuva kelpaa vertailukohdaksi.