Välkky, jästi ja tarmoa täysi

Hymypoika!

Söpönnäköisen sheltien omistaja tuli juttelemaan minulle,  kun olin tiistaina lähdössä kotiin pentuagilityn jälkeen. Ehkä hän oli nähnyt meidät tunnilla, koska hän niin ihailevasti alkoi jutella Ikestä. (Tai kyllähän Ikessä tietysti riittää ihailtavaa pilkkosen pimeässäkin... epäilen kuitenkin ensiksi mainittua syytä.) Ensin hän tarkisti, että onhan se aussie, ja kysyi sitten ovatko ne todella niin energisiä kuin sanotaan. Minä siihen ykskantaan, että ovat. Kyllä ovat. Siitä jatkoin sitten vähän lieventäen, että tietysti voi riippua vähän sukulinjastakin ja blaadi blaa. Oli vain itsellä niin kirkkaasti mielessä äskeinen riemastuttavan vauhdikas treeni agilitykentällä, jossa loppua kohden muut pennut hyytyivät yksi toisensa jälkeen, mutta Ike olisi posottanut varmaan keskiyöhön asti onnesta soikeana, jos olisi itse saanut valita!

Aksakentällä ollaan nyt tutustuttu putkiin oikein huolella, ollaan tehty 2on2off-harjoituksia, pyyhälletty läpi pussista ja sievästi sipsuteltu puomia. Eilen tehtiin ensimmäistä kertaa kaksi estettä peräkkäin, kun otettiin ensin hyppy ja sitten mutkaputki. Ohjaaja sanoi, että hypyn jälkeen saa palkata ja sitten vasta ohjata putkeen, jos siltä tuntuu. Minusta ei tuntunut, joten päätin ohjata heti ekasta kerrasta molemmat esteet läpi. Se olikin oikea valinta, koska Ike ei hämmentynyt eikä himmaillut vaan teki niin hienosti että minä ihan liikutuin. Vain ensimmäisellä kerralla se hiukan katsoi minua hypyn jälkeen siihen malliin, että pitääkös tässä nyt taas pysähtyä syömään tai jotain, mutta pujahti sitten innoissaan putkeen kun pyysin. Eikä namipalkka sen jälkeen näyttänyt mitenkään kovin tärkeältä. :) Ike on niin ihana agilityssa, kun esteen suorittaminen melkein menee palkastakin! No, on meillä hieno kiskottava spessu-agi-hihna, jolla leikitään kun ollaan siirtymässä tauolle, ja se on selvästi toooosi mieluisaa palkkaa. Agilitya on PAKKO päästä jatkamaan, se on NIIN KIVAA!

Reporanka.

Vähemmän kivaa Iken mielestä oli, kun se sai ensimmäistä kertaa maistaa poronlihaa. Aamuannoksessa oli kanansiipi, raejuustoa ja sitten sitä äklöä poroa. Kyllä oli katse niin syyttävä, että tällaistako myrkkyä täällä syötellään viattomille pikku koirille. Vähän se närppi pientä hitusta, siirteli suussaan puolelta toiselle ylähuulet koholla ja sylki pois. Hetken katsoin, josko siitä syömisestä alkaisi tulla jotakin, mutta kun ei, niin pistin sitten annoksen kylmästi jääkaappiin odottamaan iltaa. Illalla oli sitten sama syyttävä katse käytössä, mutta saipa poika kuitenkin yökötyksen nieltyä ja sitten perään vähän maittavampaa sapuskaa. Tuon ekan kerran jälkeen poro onkin sitten mennyt alas oikeastaan aika mukisematta. Ei auta meillä nirsoilla!

Tässä kuivaharjoitellaan sadehaalarin kanssa.